Eeva-Johanna Eloranta

Arvoisa puhemies! Luova työ on Euroopassa ja Suomessa kasvava ala, mutta sen tulevaisuus on nyt todellakin suuressa murroksessa tämän generatiivisen tekoälyn myötä. Euroopan parlamenttikin on juuri vaatinut selkeitä toimia tekijänoikeuksien turvaamiseksi tekoälyn aikakaudella. Korostan erityisesti juuri läpinäkyvyyttä ja oikeudenmukaista korvausta. Jos tekoälymallit on koulutettu tekijöiden teoksilla, tekijöillä on oikeus tietää se ja heillä on oikeus saada siitä korvaus. Tätä ei voi liikaa korostaa, se usein kumminkin tuntuu unohtuvan. Luova ala työllistää Euroopassa miljoonia ihmisiä ja tuottaa merkittävää taloudellista lisäarvoa. Jos tekoäly voi käyttää suojattuja teoksia ilman lupaa ja korvausta, niin tämä koko luovan työn ansaintamalli murenee. Siksi tarvitsemme nämä toimivat lisensointimarkkinat ja selkeät pelisäännöt. Teknologiaa ei kuitenkaan pidä pysäyttää, mutta reiluilla ehdoilla sen tulee toimia. Jos haluamme, että suomalainen musiikki, kirjallisuus, audiovisuaalinen ala ja muut luovat alat menestyvät myös tulevaisuudessa, niin meidän pitää varmistaa tämä yksi tärkeä periaate, että luova työ kuuluu tekijälleen myös tekoälyn aikakaudella.

Arvoisa puhemies! Generatiivinen tekoäly voi olla suuri mahdollisuus, mutta ilman selkeitä sääntöjä siitä voi tulla massiivinen tulonsiirto luovan alan tekijöiltä näille globaaleille teknologiayhtiöille. Tällä hetkellä tekoälymallit rakentuvat pitkälti tekijöiden musiikin, kuvien, tekstien ja muun luovan työn varaan. Silti näitä teoksia käytetään usein ihan ilman lupaa ja ilman korvausta. Samaan aikaan tekoälyllä tuotetun sisällön markkina kasvaa nopeasti, kun taas luovan alan tekijöiden tulot uhkaavat pienentyä merkittävästi. Vaikutukset näkyvät: kuvittajat menettävät toimeksiantoja, ja musiikkialalla arvioidaan, että tekoälysisältö voi viedä merkittävän osan suoratoiston tuloista. Arvoisa puhemies! Luova ala ei vastusta teknologiaa, mutta reilut pelisäännöt tarvitaan. Teosten käyttöön tekoälyn kouluttamisessa on oltava lupa, siitä on maksettava korvaus, ja käytettyjen aineistojen on oltava läpinäkyviä. Ilman näitä sääntöjä luovan työn arvo valuu Suomesta ja Euroopasta kansainvälisille teknologiayhtiöille. Siksi hallituksen on nyt varmistettava, että tekijänoikeuksia puolustetaan tekoälyn aikakaudella.

Arvoisa puhemies! Uudistuksen tavoite sujuvoittaa ensihoitajan, kätilön ja terveydenhoitajan ammatteihin johtavia koulutuspolkuja siten, että tarve suorittaa useampia samantasoisia tutkintoja vähenee ja jatkuvan oppimisen mahdollisuudet paranevat, on hyvä tavoite. Ensihoitajan ja terveydenhoitajan osalta esitys on kannatettava. Sen sijaan kätilökoulutuksen osalta esityksen tapa sujuvoittamiseen ei vaikuta kaikilta osin perustellulta tai parhaalta mahdolliselta. Esityksen mukaan kätilökoulutus pitenee viiteen vuoteen, mikä vastaa maisteriopintojen laajuutta, mutta tutkinnon taso ei kuitenkaan nouse ammattikorkeakoulututkinnon tasolta ylemmän AMK-tutkinnon tasolle, mikä sen sijaan olisi perusteltu vaihtoehto. Koulutustaso ei siis itse asiassa nouse. Tämä, että tutkinnon taso ei nouse YAMKin tasolle, vaikeuttaa muun muassa kansainvälistä liikkuvuutta eikä ole Bolognan prosessin mukainen, elikkä olisi tärkeää, että koulutus tuottaisi ihan automaattisen tunnustamisen EU-alueella. Nyt tämä esitetty malli tekee tämän tunnustamisen hieman hankalammaksi. Ihmetystä herättää myös se, miksi opintojen laajuutta ei ole ilmaistu opintopisteinä, mikä on normaali tapa, vaan tunteina ja kuukausina, mikä on käytännössä varsin hankalaa esimerkiksi sen vuoksi, että kesäkuukausina on vaikea opiskella. Tosiaankin tutkinnon laajuus on myös epärealistinen suorittaa tavoiteajassa, elikkä hyvin pieneen aikaan pitäisi mahduttaa hyvin paljon sisältöjä. Herää kysymys, että nyt kun kätilökoulutusta uudistetaan, niin minkä takia ei sitten tehdä tämmöistä todellista perusteellista uudistusta niin, että todellakin sitä uudistettaisiin, eikä tämmöisellä hieman epätarkoituksenmukaisella ja ehkä vähän näennäiselläkin tavalla. Mutta sen sijaan siltä osin kuin tämä hallituksen esitys koskee opintotukilakia, muutokset ovat kannatettavia, eli se, että nämä tutkinnot saa suorittaa pidemmässä ajassa. Elikkä se on hyvä asia, ja siitä kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen tavoitteena on nostaa koulutustasoa, ja tämä tavoite on tietenkin hyvä ja meidän kaikkien yhdessä jakama. Tämä esitys jakaa näitä samantasoisia opiskeluoikeuksia siten, että aiempi opiskeluoikeus päättyy, kun opiskelija ottaa vastaan sen uuden opiskeluoikeuden, ja tämä opiskeluoikeus päättyisi heti, kun uuden paikan ottaa vastaan. Eli opiskelijalle ei jäisi mahdollisuutta saada sitä aiempaa tutkintoa valmiiksi, vaikka edes aiemman tutkinnon tasoisesti, eli ei edes siinä tapauksessa, että se olisi vain vaikka ihan vähäsen kesken. Sitten tietenkin tulee muistaa myöskin se, että me ollaan käytetty jo niitä yhteiskunnan resursseja siihen. Jos tämä opiskelija on opiskellut vaikka kaksi vuotta ja saa uuden paikan, niin nyt se opiskeluaika tavallaan menee hukkaan. Korkeakoulut ovat käyttäneet siihen aikaa, ja opiskelijalla ei ole mahdollisuutta suorittaa sitä missään vaiheessa valmiiksi. Se on tavallaan meidän omien resurssien hukkaamista. Sitten vielä on todettu, että todennäköisesti vain aika vähän korkeakoulujen resursseja tässä sitten vapautuu, mutta toisaalta sitä hallinnollista taakkaa, jota korkeakouluilla on nytkin tarpeeksi, se lisää. Todellakin on vaikea nähdä, miten tämä nostaa sitä koulutustasoa, eikä tämä tosiaan lisää niitä aloituspaikkoja. Jos siltä kolmannen vuoden opiskelijalta jää opiskeluoikeus pois, niin ei se lisää sinne alkupäähän niitä paikkoja. Ja tosiaan, niin kuin tässä ovat edustajat todenneet, on aika pienestä määrästä, ehkä parista prosentista opiskelijoita, kysymys. Eli on todella vaikea nähdä, miten tämä sitä koulutustasoa nostaisi, elikkä pitäisi nostaa selkeästi niitä aloituspaikkamääriä. Sitten on myöskin se seikka, että me tarvitaan täällä Suomessa myös monialaista osaamista. Meillä on sellaisia tilanteita, joissa edelleen tarvitaan kaksi korkeakoulututkintoa. Jos ottaa esimerkin vaikka varhaiskasvatuksesta, niin siellä meillä saattaa olla sosionomin tutkintoa suorittava, joka on erikoistumassa varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäviin, ja sitten hän aloittaa varhaiskasvatuksen opettajan tutkinnon, jotta hän saavuttaisi pätevyyden vaikka päiväkodin johtajan tehtävään, jota ei voi muuten saada. Meillä on molemmista näistä ammattiryhmistä tosi kova pula, ja nyt sitten sekään ei ole enää mahdollista, kun tämä menee tällä tavalla. Voi olla, että se sosionomitutkinto on ihan vähän vain enää kesken, niin ihan tyhmää lopettaa se sitten kesken. No, toki, niin kuin ministeri sanoi, kahden tutkinnon suorittaminen on jatkossa edelleenkin mahdollista, mutta se pitäisi tehdä peräkkäin. Meillä on monia opiskelijoita, jotka pystyvät tekemään tehokkaammin ja päällekkäin, jolloin valmistuminenkin kävisi nopeammin, niin minkä takia pitää laittaa tähän estettä tälle asialle. Ja niin kuin sanottu, jopa esityksen perusteluissa on todettu, että nämä vaikutukset ovat epävarmoja. En pitäisi tätä viisaana. Pitäisi ainakin miettiä, olisiko siinä vaikka joku vuoden siirtymäaika, että voit saattaa valmiiksi tai jotain. Tämä ei nyt tunnu kyllä hyvältä näin äkkipäätään mietittynä.

Arvoisa puhemies! Suomi elää osaamisesta, mutta tämä perusta on vaarassa murentua. Oppimistulokset ovat heikentyneet, koulutustaso on laskusuunnassa. Niin kuin edustaja Lohikoski juuri sanoi, lapsiasiavaltuutettu on tänään kertonut siitä, että koulutuksen eriytyminen on kasvussa, kun oppilaiden väliset alueelliset osaamisen erot ovat kasvusuunnassa ja todennäköisesti todellakin, ikävä kyllä, kasvavat edelleen, koska näitä ikäviä sosiaaliturvaleikkauksia on tehty, jolloin lapsiperheköyhyys lisääntyy. Ja tosiaan samaan aikaan työttömyys on ennätyslukemissa, elikkä tämä hallituksen koulutuksen rahoituksen kiristämisen linja on aika tavalla väärä ja vastuuton tässä tilannekuvassa. Kun tosiaan varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta ja toiselta asteelta leikataan, niin ne seuraukset näkyvät viiveellä, mutta ne näkyvät varmasti. Eli ne perustaidot eivät vahvistu, koulupolut katkeavat, koulutus eriytyy edelleen ja yhä useampi jää ilman tutkintoa. Sitten taas nämä ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen leikkaukset osuvat suoraan siihen, miten nopeasti ihmiset suorittavat tutkinnon ja pääsevät töihin, elikkä nämä ovat kasvulle ja työllisyydelle myrkkyä. Tosiaan oikeastaan voisi lopuksi kysyä ministeriltä: miten aiotte nyt puuttua tähän uhkaavaan koulutuksen eriytymisen kasvuun, joka on todellinen uhkakuva tänä päivänä?

Arvoisa puhemies! Suomen tulevaisuuden ratkaisee koulutus, lapset ja nuoret. Siksi on syvästi ristiriitaista, että hallitus puhuu osaamisesta mutta jatkaa samaan aikaan koulutusleikkauksia kaikilla asteilla. Perusopetuksesta varhaiskasvatukseen, ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluihin resurssit kiristyvät, kuntien rahoitusta heikennetään ja perheiden maksuja nostetaan. Tämä ei oikein ole mitään sivistyspolitiikkaa vaan lyhytnäköistä säästämistä. Täydentävässä budjetissa siirretään leikkauksia taskusta toiseen. Vaikka jotain lisäyksiä tehdään, niin kokonaislinja on kuitenkin selvästi leikkaava. Erityisesti korkeakoulutukseen kohdistuvat yli 50 miljoonan euron säästöt vaarantavat osaamistason ja tutkimuksen. Meillä SDP:ssä vaihtoehto on selvä: me panostaisimme varhaiskasvatukseen alentamalla maksuja, vahvistaisimme kuntien peruspalveluita, juuri sitä peruskoulua, ja turvaisimme ammatillisen koulutuksen sekä korkeakoulujen rahoituksen. Koulutus ei ole menoerä vaan investointi kasvuun, työllisyyteen ja luottamukseen, jota me juuri niin kipeästi tarvitsemme. Ilman osaamista ei ole kestävää taloutta eikä reilua tulevaisuutta.

Arvoisa puhemies! Suomen kasvu ei synny sattumalta. Se rakennetaan osaamisella, koulutuksella ja vakaalla luottamuksella tulevaisuuteen. Tämän vuoksi SDP:n vaihtoehto korostaa investointeja ihmiseen. Kun koulutusjärjestelmä on vahva ja jokaisella on mahdollisuus kehittää osaamistaan, niin syntyy sitä tuottavuutta, innovaatioita ja työpaikkoja. SDP esittää koulutukseen pysyviä lisäresursseja varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Ammatilliseen koulutukseen tuomme erillisen rahoituksen lähiopetuksen lisäämiseksi, jotta ne nuoret saavat sitä tarvitsemaansa tukea opinnoissa. Lisäksi haluamme vahvistaa tki-toimintaa muuttamalla t&k-huojennuksen laajemmaksi tki-huojennukseksi ja varmistaa, että aikuisilla on todellinen mahdollisuus päivittää osaamistaan uuden aikuiskoulutustuki 2.0 -mallin kautta. Arvoisa puhemies! Kun panostamme koulutukseen ja osaamiseen, ihmiset uskaltavat silloin investoida elämäänsä ja yritykset tulevaisuuteen. Näin palautetaan se luottamus Suomeen ja voidaan käynnistää kasvun kierre. SDP:n linjalla Suomi voi kasvaa reilummin ja vahvemmin juuri osaamisen kautta.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esityksen toinen kokonaisuus tästä valmistavan opetuksen rajaamisesta vain ulkomailla syntyneisiin oppilaisiin on erittäin ongelmallinen. Valmistavan opetuksen tarkoitus on vahvistaa lapsen kielellisiä taitoja ja oppimisvalmiuksia silloin kun siihen on yksilöllinen tarve, ei silloin kun lapsen syntymäpaikka täyttää jonkin hallinnollisen ehdon. Tosiasia on, että noin kymmenen prosenttia valmistavan opetuksen oppilaista on Suomessa syntyneitä. He ovat sellaisia lapsia, joiden kielitaitoa tai koulunkäynnin valmiuksia tulee vahvistaa ennen siirtymistä perusopetukseen. Näiden lasten sulkeminen tuen ulkopuolelle vaarantaa sekä heidän yhdenvertaisuutensa että oikeutensa opetukseen. Se myös asettaa opettajat mahdottomaan tilanteeseen. He voivat arvioida tuen tarpeen, mutta lapsella ei enää olisikaan oikeutta sitä saada. On myös todettava, ettei tämä esitetty rajaus tuo kuitenkaan merkittäviä säästöjä. Sen sijaan se voi lisätä myöhempiä kustannuksia, jos lapset eivät saa riittäviä valmiuksia oppimiseen ja integroitumiseen. Varhaiskasvatukseen osallistumisasteen nostaminen on tärkeää ja on tietenkin hyväksi maahanmuuttajataustaisten perheiden lapsille, mutta sen varaan ei voida rakentaa koko järjestelmää, sillä kaikki lapset eivät siihen kuitenkaan osallistu. Arvoisa puhemies! Meidän koulutusjärjestelmämme vahvuus on ollut siinä, että tuki perustuu tarpeeseen, mutta nyt esitetty rajaus murentaa tämän hyvän periaatteen. Lapsen oikeutta oppia ja saada tarvitsemansa tuki ei tule määritellä syntymämaan perusteella, ja näin ollen kannatan edustaja Lohikosken pykälämuutosehdotuksia tähän asiaan.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys aamu- ja iltapäivätoiminnan enimmäismaksujen korottamisesta on sellainen suunta, joka ei vie lasten ja perheiden yhdenvertaisuutta eteenpäin vaan taaksepäin. Hallitusohjelmassa kuitenkin luvattiin, että vahvistettaisiin lasten sivistyksellisiä perusoikeuksia ja helpotettaisiin vanhempien työn ja perheen yhteensovittamista, mutta kyllä tämä esitys tekee nyt ihan päinvastoin maksujen noustessa. Eli tämä esitys on sellainen, että pahimmillaan se jättää osan lapsista yksin kotiin aamupäivisin ja koulun jälkeen iltapäivisin, kun vanhemmat ovat töissä, ja tämä on hyvin surullinen asia. Aikanaan kun iltapäiväkerhotoimintaa Suomeen tuotiin, nimenomaan puhuttiin siitä — meillä ei ollut tätä systeemiä — että lapset joutuivat olemaan yksin, mutta nyt todellakin mennään taaksepäin, koska maksujen takia monet sitten eivät voi lapsilleen tätä toimintaa enää maksaa. Eli tosiaankin aamu- ja iltapäivätoiminta on monelle lapselle turvallinen arjen ankkuri, paikka, jossa voidaan välttää yksinäisyyttä, yksinäisyyden tunnetta, saadaan tukea koulupäivään ja on myöskin mahdollisuus harrastaa. Tämä maksujen 23 prosentin korotus on todella raju, maksut nousevat lähes neljänneksen, ja hallitus itsekin on myöntänyt, että tämä heikentää erityisesti pienituloisten ja monilapsisten perheiden mahdollisuuksia osallistua tähän aamu- ja iltapäivätoimintaan. Toisaalta sitten taas nämä maksuvapautusten erilaiset kirjavat käytännöt eivät riitä turvaverkoiksi silloin, kun perheellä ei ole tietoa niistä tai kun köyhyys kasvaa: kun on hankala tilanne, niin on aika vaikea lähteä silloin selvittämään näitä käytäntöjä, voimavarat eivät välttämättä yksinkertaisesti siinä kohtaa riitä. Tosiaankin tämä päätös tulee hallituksen kaudella, jonka toimien myötä 31 000 lasta on putoamassa köyhyysrajan alle, ja samalla useiden etuuksien indeksit on jäädytetty, mikä tekee tästä maksujen indeksisidonnaisuudesta pienituloisille käytännössä lisäkorotuksen. Arvoisa puhemies! Lasten yhdenvertaisuus ja perheiden hyvinvointi eivät voi olla säästökohde. Tämä esitys ei edistä hallitusohjelman tavoitteita, se päinvastoin romuttaa niitä. Kyllä hallituksen tulisi nyt perua tämä linja, joka sysää heikommassa asemassa olevat entistä kauemmaksi niistä palveluista, jotka juuri heidän arjessaan ovat ratkaisevan tärkeitä.

Arvoisa puhemies! YK:n Agenda 2030 muistuttaa meitä siitä, että kestävän kehityksen kriisi on myös oikeudenmukaisuuden kriisi. Ilmaston kuumeneminen, luontokato ja kasvava eriarvoisuus kulkevat käsi kädessä. Silti meillä täällä hallituksen politiikka on lisännyt köyhyyttä, leikannut sosiaaliturvaa ja jättänyt sosiaalisen kestävyyden huomiotta. Suomi ei kuitenkaan voi olla kestävän kehityksen suunnannäyttäjä, jos omassa maassa yhä useampi joutuu valitsemaan ruuan ja lääkkeiden välillä ja yhä useampi lapsi elää köyhässä perheessä. Hallituksen toimet eivät tue Agenda 2030:n tavoitteita riittävästi vaan uhkaavat niitä. Sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat ovat olleet tästä hyvin yksimielisiä. Me tarvitsemme politiikkaa, joka rakentaa hyvinvointia kaikille, ei vain joillekin harvoille. Köyhyyden vähentäminen, koulutuksen vahvistaminen, tasa-arvo ja kehitysyhteistyö ovat sijoituksia vakauteen ja turvallisuuteen. Meidän tulee palauttaa luottamus siihen, että päätöksiä tehdään ihmisten ja planeetan parhaaksi, ei lyhytnäköisen säästöpolitiikan ehdoilla.

Arvoisa puhemies! Maailmamme tuntuu liukuvan yhä kauemmas ilmaston- ja luonnonsuojelun, vastuullisen teknologian ja kansainvälisen kunnioituksen periaatteista. Onkin aiempaa tärkeämpää, että me niitä puolustamme. Tuleville polville tuhoisin tie on ilmaston kuumenemisen aiheuttamien pysyvien kriisien maailma, ja siitä tulee kääntyä pois nyt eikä vasta myöhemmin. Suomi on onnistunut monissa kestävyyden tavoitteissa, mutta meidän kulutuksemme jäljet jäävät tulevien sukupolvien kannettaviksi. Ennakointi on nyt arvokkaampaa kuin koskaan. Varautuminen alkaa todellisuuden tunnistamisesta, myös sen epämiellyttävän todellisuuden tunnistamisesta. Meidän on aiempaa paremmin nähtävä mahdolliset ja mahdottomat kriisit, jotta opimme menneestä ja osaamme miettiä vaihtoehtoja eri tilanteissa. Arvoisa puhemies! Tulevaisuus todellakin kuuluu nuorille. Voisimmeko tosiaan yhdessä sitoutua heidän oikeuksiinsa, aivan kuten Walesissa, jossa tulevien polvien hyvinvointi on kirjattu lakiin? Voisimmeko edustaja Harakan ehdotuksen mukaan tehdä tämän sukupolvisitoumuksen, joka velvoittaa meidät katsomaan yli vaalikausien ja rakentamaan kestävää tulevaisuutta?

Arvoisa rouva puhemies! Marinin hallitus muutti yksityisen päiväkotitoiminnan harjoittamisen luvanvaraiseksi, mikä oli oikea suuntaus. Nykyisen luvanvaraisuuden myötä yksityisen päiväkotitoiminnan laadun turvaaminen sekä varhaiskasvatuslain toteutumisen varmistaminen yksityisessä päiväkotitoiminnassa on ollut aiempaa selkeämpää. Luvanvaraistamisen myötä vahvistettiin yksityisen varhaiskasvatuksen ennakollista valvontaa ja siirrettiin valvonnan painopistettä entistä selkeämmin jälkivalvonnasta ennakollisen valvonnan puolelle, mikä on erityisesti lasten hyvinvointi huomioon ottaen tärkeää. Luvanvaraistamisella otettiin huomioon myös lapsen oikeus turvalliseen ja normien mukaiseen varhaiskasvatukseen yhdenmukaistamalla varhaiskasvatusta koskevaa lainsäädäntöä suhteessa muuhun koulutusta koskevaan lainsäädäntöön. Tällä hallituksen esityksellä tavoitellaan kevennettävän yksityisten palveluiden järjestäjien hallinnollista työtä. On kuitenkin syytä todeta, että lakiesitys ei kuitenkaan millään tavalla kevennä varhaiskasvatuksen järjestäjän hallinnollista työtä. Tämän olemme asiantuntijakuulemisissa kuulleet valiokunnassa. Lisäksi käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä ei olla palaamassa vanhaan ilmoitusmenettelyyn vaan uuteen rekisteröintimenettelyyn. Arvoisa puhemies! Yksityiset päiväkotitoimijat täydentävät julkista varhaiskasvatusta. Kunnalla on varhaiskasvatuksen järjestämisvelvoite, joten sillä tulee olla harkintavaltaa, onko yksityisen täydentävälle varhaiskasvatukselle tarvetta. Sen sijaan, että järjestämisen säätelyä vapautetaan, tulisi arvioida tarvetta säätää varhaiskasvatukseen yksityiselle päiväkotitoiminnalle vastaava järjestämislupa kuin mistä esimerkiksi perusopetuksen osalta on säädetty. Tällöin lähtökohta luvan myöntämiselle olisi varhaiskasvatuksen järjestämisen paikalliset tarpeet ja luvan hakijalla tulisi olla ammatilliset sekä taloudelliset edellytykset varhaiskasvatuksen järjestämiselle. Varhaiskasvatusta ei saisi järjestää voiton tavoittelemiseksi, päiväkodit eivät saisi tuottaa taloudellista voittoa tai kerätä muita maksuja, ja talous perustuisi valtiolta ja mahdollisesti kunnilta saataviin lapsikohtaisiin avustuksiin. Voimassa olevan lupamenettelyn aikana on havaittu merkittäviä puutteita palveluntuottajien toiminnan edellytysten täyttymisessä. Tästä huolimatta nyt esitetyssä lakimuutoksessa aiotaan siirtää kaikki varhaiskasvatuksen palveluntuottajat rekisteriin, olivatpa heidän toimintaedellytyksensä kunnossa tai eivät. Varhaiskasvatuslaissa säädetään: ”Varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä tai tuotettaessa ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu.” Lasten etu huomioiden ei ole tarkoituksenmukaista palkita niitä palveluntuottajia, jotka ovat yhä välttäneet toimintansa tarkastamisen luvan saamiseksi. Lupaviranomaisen tulee varmistua myös hakijan tosiasiallisesta kyvystä ja kapasiteetista järjestää päiväkotitoimintaa, ja ennen luvan myöntämistä on selvitettävä myös järjestäjän taloudelliset edellytykset pitää yllä toimintaa myös asiakasmäärien laskiessa. On huolestuttava muutos, jos päiväkotitoiminnan saa aloittaa pelkällä ilmoituksella käytännössä kuka tai mikä tahansa yritys, järjestö tai aatteellinen tai uskonnollinen yhdistys ilman, että palveluntuottajan yleisiä edellytyksiä tarkastetaan ennalta. Ruotsissa luvanvaraisuudesta luopuminen on johtanut siihen, että varhaiskasvatuksen laatu vaihtelee laajasti ja aatteellisesti painottuneiden varhaiskasvatuksen yksiköiden määrä on kasvanut. Myös työntekijöiden näkökulmasta on tärkeää, että varmistutaan toiminnanharjoittajan valmiuksista tarjota asialliset ja turvalliset työolot ja huolehtia työnantajavelvoitteistaan. Arvoisa puhemies! Tämä laki on tulossa voimaan 1.1.26, siis varsin pian. Uusien alalle tulevien palveluntuottajien tulisi tällöin luvan sijasta hakea rekisteröintiä yksityisen päiväkotitoiminnan harjoittamiseksi. Useat lausunnonantajat, muun muassa aluehallintovirastot, Valvira, Kuntaliitto ja OAJ, haluaisivat siirtää lain voimaantuloa. Ongelmallisena pidetään, että lakia muutetaan lupamenettelystä rekisteröintimenettelyksi kesken siirtymäajan, joka on vuodesta 23 vuoden 26 loppuun asti. Esitys lakimuutoksen voimaantuloaikataulusta on lausunnonantajien mukaan liian tiukka, jotta rekisteröintimenettelyn vaatimat muutostyöt saataisiin valmisteltua ennen lain voimaantuloa. Jos sähköiseen asiointiin, rekisteriin ja työpöytään ei ole voitu tehdä lakimuutoksen edellyttämiä muutoksia ensi vuoden alkuun mennessä, joudutaan rekisteröinnit tekemään aluehallintovirastoissa väliaikaisratkaisulla manuaalisesti. Tämä aiheuttaa lisäresurssien tarvetta ja merkittävää viivästystä rekisteröintiprosessiin sekä painetta korottaa rekisteröintimaksuja, siis varmasti aivan päinvastoin kuin on hallituksen tarkoitus ollut. Huolena on myös käynnissä oleva valtion virastouudistus ja aluehallintoviraston työmäärä kokonaisuuden haltuunoton osalta. Tämä lakiehdotus on turhaa, poukkoilevaa lainsäädäntöä. Se haittaa varhaiskasvatuksen järjestämisen ennakoitavuutta ja lisäksi hankaloittaa oleellisesti viranomaisten toimintaa liian tiukalla aikataululla. Edellä olevan perusteella tulemme ehdottamaan, että tämä lakiehdotus hylätään.

Arvoisa puhemies! Jälleen ensi vuodelle on tulossa leikkauksia yliopistoille ja ammattikorkeakouluille. Nämä lähes 84 miljoonan euron leikkaukset perusrahoitukseen vaikuttavat koulutuksen laatuun, ohjaukseen ja henkilöstön määrään. Samalla ne myös syövät tutkimus‑ ja kehitysrahoituksen vaikuttavuutta. Kun samaan aikaan leikataan ja lisätään aloituspaikkoja, heikkenevät mahdollisuudet innovoida ja luoda uutta, sillä sama henkilöstö sekä opettaa että tutkii. Muiden edustajien ohella haluan muistuttaa, että tosiaankin Suomi on romahtanut sijalle 47 uusimmassa tieteen vapautta mitanneessa indeksissä, samalle tasolle Bulgarian ja Romanian kanssa. Syyksi huonolle kehitykselle on arvioitu, niin kuin täälläkin on jo mainittu, tutkimusrahoituksen epävarmuutta, uhkakuvia tieteen vapauden yllä ja muun muassa tutkijoiden uhkailua ja häirintää. Tieteenaloja, tutkijoita tai tutkimusrahoitusta, jopa tutkimusaiheita kyseenalaistetaan, vähätellään ja arvostellaan, näin jopa joidenkin kansanedustajien taholta. Eikö nyt olisi syytä muuttaa suuntaa ja vakavasti pohtia, miten tätä voidaan korjata?

Arvoisa puhemies! Suomalainen elokuva on paljon enemmän kuin viihdettä. Se on suomalaista työtä, kulttuuria, identiteettiä. Se on tapa kertoa meidän omat tarinamme omalla kielellämme. Nyt esitätte näitä yli viiden miljoonan euron, neljäsosan, leikkauksia, jotka uhkaavat pudottaa pitkien kotimaisten elokuvien määrän puoleen, heikentää dokumenttien ja lyhytelokuvien tuotantoa ja sulkea jopa kymmeniä elokuvateattereita eri puolilla maata. Tämä ei ole vain kulttuurin köyhdyttämistä vaan myös isku työllisyydelle ja aluetaloudelle. Työpaikkoja voi kadota satoja. Elokuva ei ole investointi, ei menoerä. Jokainen valtion sijoittama euro palautuu verotuloina, palveluina ja työllisyytenä ja tuo moninkertaisesti takaisin. Kun tuotantoa vähennetään, työtilaisuudet hupenevat, osaaminen rapautuu ja suomalainen ääni hiljenee. Meidän tehtävämme kansanedustajina on huolehtia, että budjettileikkauksilla ei vaienneta suomalaista kulttuuria ja kotimaista elokuvaa lyhytnäköisten säästöjen vuoksi. Eihän tehdä tätä epäviisasta leikkausta?

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi tätä hallituksen esitystä, joka rajoittaa mobiililaitteiden käyttöä peruskouluissa erityisesti oppituntien aikana. Tämä on tärkeä askel lasten ja nuorten hyvinvoinnin sekä oppimistulosten parantamiseen, joiden laskua olemme nyt 2000-luvun alusta katselleet. Uskon, että tässä puhelimen käytön rajoittamisessa voi olla yksi alku sille, että saamme niitä oppimistuloksiakin nousemaan. Rajoitus tuo kouluun rauhaa, jossa oppiminen voi tapahtua ilman jatkuvia häiriötekijöitä, niin kuin tänä päivänä helposti tuppaa olemaan. Tutkimus- ja asiantuntijalausunnot ovat yksiselitteisiä. Liiallisella älylaitteiden käytöllä on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia lasten keskittymiskykyyn, aivoterveyteen ja yleiseen jaksamiseen. Erityisesti lapsen keskeneräinen hermosto, joka itse asiassa kasvaa aina 25-vuotiaaksi asti, ei kestä jatkuvaa ärsyketulvaa, ja seurauksena on sitten levottomuutta, unihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia ja pahimmillaan vakavaa uupumusta. Arvoisa puhemies! Oppiminen vaatii rauhaa, aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Tätä ei tue se, että älypuhelin värisee taskussa jatkuvasti. Meidän on luotava oppilaille ympäristö, jossa he voivat keskittyä rauhassa ilman jatkuvaa digihälyä. Esitys ei kuitenkaan kiellä teknologian käyttöä oppimisessa vaan mahdollistaa sen hallitun ja opettajan johdolla tapahtuvan käytön, ja juuri näin sen pitää ollakin. Haluan nostaa esiin erityisesti sivistysvaliokunnan lausumaesityksen, eli valiokunta edellyttää, että opetus- ja kulttuuriministeriö selvittää mobiililaitteiden käyttörajoitusten vaikutuksia niin Suomessa kuin ulkomailla vuoden 26 loppuun mennessä. Tämä on ihan vastuullista ja kauaskantoista politiikkaa. On tärkeätä, että me perustetaan meidän päätökset tutkittuun tietoon. Toki sitä tutkittua tietoa olisi jo nytkin aika paljon olemassa, mutta arviointi sitten ensi vuonna mahdollistaa sen, että voidaan seurata, miten tämä lakimuutos on vaikuttanut, ja miettiä niitä jatkotoimia. On tärkeätä, että tätä arviointia tehdään, ja uskon, että me tullaan olemaan — toivottavasti hyvinkin pian — tilanteessa, että uskalletaan tehdä se seuraava askel elikkä kieltää puhelimen käyttö koko koulupäivän ajaksi mukaan lukien välitunnit ja ruokailut. Olisi tosiaan ollut mukavaa ottaa tämä askel jo nyt monien kansainvälisten esimerkkien mukaan. Tästähän on todella hyviä esimerkkejä maailmalta. Tuossa jo debattipuheenvuorossani kerroinkin, että tosiaan esimerkiksi Australiassa on ollut nytten jo jonkin aikaa käytössä tämä täyskielto. Siellä kun haastateltiin tuhatta opettajaa, niin he kertoivat — 87 prosenttia opettajista vastasi näin — että keskittymisvaikeuksia on oppilailla selvästi vähemmän kuin aikaisemmin, ja myöskin oppimistulokset olivat opettajista 89 prosentin mielestä parantuneet. Nämä ovat juuri asioita, joiden kanssa me täällä Suomessakin painiskelemme. Joka tapauksessa asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että mobiililaitteiden jatkuva käyttö myöskin tauoilla estää oppilaita palautumasta kognitiivisesti ja fyysisesti. Välituntien olisi tarkoitus tukea oppilaiden hyvinvointia ja sosiaalisia suhteita ja terveellistä kehitystä, mutta tänä päivänä se mobiililaitteiden käyttö vie aikaa sosiaaliselta, tärkeältä vuorovaikutukselta ihmisten välillä ja myöskin liikunnalta, jotka ovat keskeisiä tekijöitä oppilaan kokonaisvaltaisessa kehityksessä. Ja mitä siihen yksinäisyyteen tulee, niin jotkut ovat ajatelleet, että jos oppilas on yksinäinen, niin se on helppoa, kun voi sitten katsoa puhelinta, mutta asiantuntijat valiokunnan kuulemisissa ovat kertoneet, että mobiililaitteiden käyttö esimerkiksi välitunneilla mieluumminkin vähentää sitä yhteisöllisyyttä ja loppuviimeksi sitten lisää yksinäisyyttä. Elikkä on tärkeää, että ne puhelimet ovat kaikilta pois ja sitten opetellaan sitä yhdessä olemista. Asiantuntijat myös varoittavat, että mobiililaitteiden käyttö tauoilla, niin kuin välitunneilla, voi johtaa oppilaan aivojen jatkuvaan kuormittumiseen, mikä heikentää keskittymiskykyä ja oppimista sitten seuraavalla tunnilla. Lisäksi mobiililaitteet voivat toimia kiusaamisvälineenä ja lisätä nuorten eristäytymistä. Välitunnit ovat tärkeitä hetkiä, jolloin oppilaat voivat rentoutua ja harjoitella sosiaalisia taitoja kasvokkain. Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten aivot tarvitsevat suojaa. Se ei ole mielipide, vaan se on tosiasia, ja koska nämä itsesäätelytaidot, joista monet edustajat ovat täällä hienosti todenneet, ovat vielä kehittymisvaiheessa, silloin se vastuu digilaitteiden käytöstä ei voi olla yksin lapsilla. Meidän tehtävämme lainsäätäjinä ja myöskin vanhempina siellä kotona on antaa selkeät ja toimivat työkalut, joilla sitten luodaan turvallinen ja oppimista tukeva koulupäivä. Haluaisin vielä huomauttaa, että tällä esityksellä ei puututa digitaalisten taitojen opetukseen, päinvastoin se selkeyttää roolia. Elikkä oppiminen teknologian avulla tapahtuu koulun välineillä ja opettajan ohjauksessa, ja se on myöskin tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen ja ennen kaikkea pedagogisesti kestävä askel. Mutta tosiaan tämä on askel kohti parempaa koulupäivää ja parempia oppimistuloksia. Kannatan esitystä ja toivon, että koko eduskunta näkee tässä hyvän mahdollisuuden suojella lapsia ja parantaa niitä oppimistuloksia.

Arvoisa puhemies! Vaikka hallitusta ei kokonaisuutena voi kovasti hyvästä koulutuspolitiikasta kehua, niin tässä kohtaa täytyy antaa kyllä hallitukselle kädenojennus siitä, että hyvä, että tämä esitys on tullut eduskuntaan, ja hyvä, että nyt sitten tosiaan koulun oppitunneilla ei jatkossa puhelimia nähdä. Aika paljon jäi itseäni harmittamaan se, että ei menty vähän pidemmälle tässä, niin kuin monet, useat maat, esimerkiksi Espanja, Iso-Britannia ja Italia, ovat tehneet, eli he ovat tehneet tämän täyskiellon, ettei koko koulupäivän aikana pidetä puhelimia. Esimerkiksi itse kuulin juuri, että Australiassa on ollut tämä täyskielto, ja siellä raportoitiin 87 prosenttia vähemmän keskittymisvaikeuksia ja 81 prosentilla olivat oppimistulokset parantuneet. Minä toivon, että Suomessakin mennään tähän suuntaan aika pian. Monta kertaa voidaan ajatella, että no okei, se riittää, että oppitunnilla ei ole, mutta asiantuntijat ovat meille valiokunnassa kertoneet, että aivot menevät ikään kuin semmoiseen ylikierrostilanteeseen, jos se on siellä välitunnilla käytössä, ja sitten on vaikea lähteä keskittymään siellä tunnilla. Toivottavasti keskustelu aiheesta jatkuu, ja hyvä, että otetaan nyt tämä ensimmäinen askel.

Arvoisa puhemies! Lapsiasiavaltuutettu kuvaa tänään julkaistussa vuosikertomuksessaan hälyttävää kuvaa lasten ja nuorten tilanteesta. Lapsiköyhyys on kasvanut, nuorten huumekuolemat ja itsemurhat ovat lisääntyneet nopeasti, ja lasten väkivalta- ja ryöstörikollisuus on raaistunut. Hallituksen leikkaukset, jotka ovat lisänneet lapsiköyhyyttä sekä heikentäneet perheiden toimeentuloa ja palveluita, pahentavat entisestään huolestuttavaa tilannetta. Suunnitellut leikkaukset lastensuojeluun tulevat pahimpaan mahdolliseen aikaan. Jo joka kuudennesta 13—15-vuotiaasta lapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus, mutta monilla alueilla apua joutuu jonottamaan. On vaikea käsittää, että tässä tilanteessa lastensuojelu on hallituksen leikkausten kohteena. Kysyn hallitukselta: mihin tulevat kohdistumaan hallituksen tulevat 75 miljoonan leikkaukset opetus- ja kulttuuriministeriöön? On suuri huoli siitä, että nämä tulevat leikkaukset heikentävät kouluyhteisöjen ja harrastustoiminnan mahdollisuutta tukea lasten ja nuorten kasvua ja lapsivaltuutetun kuvaamiin hälytysmerkkeihin vastaamista.

Arvoisa rouva puhemies! Suomalaisen hyvinvointivaltion perustalla on ollut lupaus ylisukupolvisesta vastuunkannosta, lupaus siitä, että jokainen saa elää arvokkaan elämän alusta loppuun, vauvasta vaariin, niin kuin sanonta kuuluu. Hallituksen toimet kuitenkin romuttavat tätä lupausta ja aivan erityisesti ja erityisen sydäntäsärkevästi vanhustenhoidon ja hyvän elämän osalta. Hallitus on heikentänyt hoitoonpääsyä, on nostettu asiakasmaksuja, on leikattu palveluista, joita ikäihmisemme kipeästi tarvitsevat. Nämä teot yhdistettynä hallituksen muuhun pienituloiseen eläkeläiseen osuvaan leikkauspolitiikkaan ovat ajaneet monet ikäihmiset ahtaalle. Lääkkeiden omavastuut ovat nousseet, alkuomavastuu on noussut ja lääkekorvausten kattoa on nostettu korkeammaksi. Monella ikäihmisellä on todella hankala tilanne taloudellisesti ihan pelkkien lääkkeiden ostojen kanssa. Entäpä sitten, kun arjen sujuvuus vaatii apua? Entäpä, jos jalka ei enää nouse pukemaan itse vaatetta päälle, ruokailu ja lääkkeiden otto vaativat muistutusta ja apua ja vessassa asiointi yksin on vaikeaa? Nämä ovat arjen perusasioita myös ikäihmiselle. Hallitus on nyt leikkaamassa vanhustenhoidosta, vaikka jonot hoivapaikkoihin venyvät, hoitajat uupuvat ja omaishoitajat kamppailevat jaksamisensa rajoilla. Digitaalisista palveluista puhutaan ja siitä, että niitä voitaisiin tuoda tähän avuksi. On selvää, että kun ikäihmisten määrä kasvaa koko ajan, näillä digitaalisilla innovaatioilla voidaan varmasti leikata sitä kustannusten kasvua, mutta se, että niillä voitaisiin saada säästöä niin, että rahaa voidaan ottaa pois, ei kyllä ihan niin mene. No, vuosi sitten hallitus päätti 170 miljoonan euron leikkauksista sosiaali- ja terveyspalveluihin, mutta vieläkään me emme tiedä tarkalleen, mihin ne kohdistuvat. Ovatko ne vanhusten kotihoidon karsimisessa, heikennetäänkö laitoshoitoa? Tämä hallituksen hätäinen lista, joka viime viikolla paineen alla julkaistiin, jätti todella kovin paljon pimentoon. Samalla hallitus on vähentämässä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoitusta 80 miljoonalla eurolla. Koko hallituskauden aikana rahoituksesta lähtee jopa 30 prosenttia pois. Järjestöt, jotka tukevat muistisairaita, yksinäisiä vanhuksia ja heidän omaisiaan, joutuvat kamppailemaan olemassaolostaan. Kenen hallitus ajattelee ottavan tämän arvokkaan työn tehtäväkseen, jos järjestöjen voimat hiipuvat? Miksi ihmeessä romuttaa jotain, mikä toimii? Järjestöjen vapaaehtoistoimintakaan ei pyöri pelkällä hyvällä tahdolla, vaan sen toimivuuden varmistamiseksi sinne tarvitaan niitä ihan palkattuja ihmisiä, että voidaan järjestää vertaistukea, tukea henkilötoimintaan ja näitä asioita. Se ei todellakaan pyöri ilman resursseja. Arvoisa hallitus, te lupasitte kansalle avoimuutta ja rehellisyyttä, ja nyt olisi aika kertoa, miten ikäihmisten hoiva aiotaan turvata. Hallitus myös siirtää vastuuta monien asioiden osalta kunnille ilman, että sitten kerrotaan, mistä raha tai säästöt oikeasti tulevat. Kun sosiaalihuollon työllistymistä edistävät palvelut siirretään hyvinvointialueilta kunnille, niin mitä tapahtuu niille mielenterveyskuntoutujille ja pitkäaikaistyöttömille, jotka tarvitsevat tukea? Miten syrjäytymistä torjutaan, jos resursseja leikataan? Lisäksi hallitus aikoo keventää sosiaalihuollon lainsäädäntöä ja supistaa lakisääteisiä palveluita. Hallitus sanoo, että tämä toisi joustavuutta. Todellisuudessa se taitaa tarkoittaa sitä, että kansalaisten palvelut heikkenevät ja tuki harvenee. Kuka jää kokonaan ilman palveluita näiden joustavien uudistusten vuoksi? Arvoisa puhemies! Hallitus on jo leikannut valtavasti sosiaali- ja terveyspalveluista, mutta se ei tunnu vieläkään riittävän. Lisäleikkauksia on vielä tulossa, mutta niistä ei ole vielä mitään tietoa. Kansalaisilla olisi todellakin oikeus tietää, mitä säästöjä on vielä tulossa. Me emme SDP:ssä voi hyväksyä tämänkaltaisia arvovalintoja, me haluamme puolustaa hyvinvointivaltiota ja niitä ihmisiä, joilta hallitus on nyt ottamassa pois jopa ihmisarvoisen elämisen edellytyksiä. Arvoisa puhemies! Myös koulutuksesta tai kulttuurista leikkaaminen olisi jopa taloutemme kannalta tuhoisa vaihtoehto, mutta myös sinne ollaan kohdistamassa vielä näitä 75 miljoonan euron lisäleikkauksia — tai ylipäätään OKM:n sektoriin, ei tietenkään voida vielä tietää, minne. Näitäkin säästöjä vielä piilotellaan. Pienoinen pelko on sydämessä siitä, mihin ne todellisuudessa tulevat kohdistumaan.

Arvoisa puhemies! Sivistys on totta tosiaan pienen kansan turva. Tätä J.V. Snellmanin periaatetta noudattaen Suomi on menestynyt maailmassa korkealla osaamisellaan peruskouluista alkaen toiselle asteelle ja korkeakoulutukseen. Meidät tunnetaan maailmalla koulutuksen ja sivistyksen mallimaana. Tuntuu, että hallitus tekee tällä hetkellä kaikkensa romuttaakseen sen, millä on rakennettu tämä Suomen menestystarina. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle on todellakin kohdistettu uusi 75 miljoonan euron leikkaus. Koulutuksen piti olla erityissuojeluksessa, niinhän hallitus lupasi. Nyt kuitenkin uhkana ovat perusopetuksen resurssien heikentyminen, ammatillisen koulutuksen romuttaminen tai korkeakoulutuksen rapautuminen, tai ehkäpä ne kaikki. Suomi on pitkään ollut tilanteessa, jossa oppimistulokset laskevat, itse asiassa ne ovat laskeneet koko 2000-luvun. Esimerkiksi heikkojen lukijoiden osuus on tuplaantunut vuosituhannen alun seitsemästä prosentista 14 prosenttiin. Koulutustaso uhkaa jäädä jälkeen kilpailijamaistamme. Meillä on aika pitkä matka sinne 50 prosentin korkeakoulutustasoon, joka meidän kansallinen tavoitteemme on. Silti hallitus aikoo leikata sieltä lisää. Kulttuurista on jo leikattu 17 miljoonaa euroa, ja myöskin se arvonlisäveron korotus kiristää kulttuuritoimijoiden vaikeaa tilannetta entisestään. Arvoisa puhemies! Sekä koulutuksesta että kulttuurista leikkaaminen olisi siis taloutemme kannalta tuhoisa vaihtoehto. Hallitus on kuitenkin vielä kohdistamassa niihin ne salaperäiset 75 miljoonaa euroa lisäleikkauksia ja piilottelee niitä vaalien alla, koska ei halua kertoa epäsuosituista päätöksistä ihmisille ennen vaaleja, koska se voisi vaikuttaa heidän äänestyspäätökseensä. Mutta kyllä kansalla on oikeus tietää, millaisilla arvoilla puolueet tekevät päätöksiä niin täällä eduskunnassa kuin kunnissa ja hyvinvointialueillakin. Vahva ja monipuolinen koulutus ja kulttuuri ovat se pohja, jolle Suomen menestys on rakennettu ja jolle se tullaan rakentamaan myös tulevaisuudessa. Ei pitäisi antaa lyhytnäköisen leikkauspolitiikan tuhota sitä kaikkein tärkeintä, mikä meidän suomalaisten tulevaisuuttakin vie parempaan suuntaan. Arvoisa puhemies! Lapset ja nuoret ovat maamme tulevaisuus. Heidän hyvinvoinnistaan huolehtiminen ei ole vain moraalinen velvollisuutemme, vaan myös tulevaisuusinvestointi, jonka arvoa ei voida mitata pelkissä euroissa. Hallituksen leikkaukset koulutuksesta, nuorisotyöstä ja erityisesti lastensuojelusta ovat paljon puhuva arvovalinta. Se kertoo karua kieltä tämän hallituksen prioriteeteista. Julkistamassaan säästölistassa hallitus toteaa, että lastensuojeluyksiköiden päivystyssääntöjä kevennetään ja joustavoitetaan. Tällä tavalla apua tarvitsevilta lapsilta haetaan miljoonasäästöjä. Lastensuojelussa eletään jo nyt kädestä suuhun. Työntekijät uupuvat, ja yhä useampi lapsi joutuu odottamaan apua liian pitkään. Silti hallitus on päättänyt leikata juuri lastensuojelusta, leikata juuri sieltä, missä apua tarvitaan kaikkein kipeimmin. Meillä ei ole varaa siihen, että lastensuojelun työntekijät joutuvat kantamaan sietämättömän raskaita asiakasmääriä. Meillä ei ole varaa siihen, että lapsi, joka tarvitsee apua, putoaa läpi turvaverkkojen. Siihen ei ole varaa, ei taloudellisesti eikä varsinkaan inhimillisesti. Tämän lisäksi nuorten ympäriltä ohennetaan turvaverkkoja monin tavoin. Hallitus on leikannut jo koulutuksesta, nuorisotyöstä ja järjestöiltä — järjestöiltä itse asiassa lähtee noin 30 prosenttia tämän hallituskauden loppuun mennessä — ja matalan kynnyksen tukipalveluista on leikattu. Näillä leikkauksilla on ihan suora vaikutus lasten ja nuorten hyvinvointiin. Meillä ei olisi varaa antaa yhdenkään lapsen tai nuoren pudota. Me kaikki tiedämme, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa jopa miljoona euroa yhteiskunnalle sitten myöhemmin. Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka syventää eriarvoisuutta. Se heikentää perheiden mahdollisuuksia saada tukea ja sysää vastuuta hyvinvoinnista takaisin heille, jotka jo valmiiksi kamppailevat monenlaisten ongelmien kanssa. Tämä on lyhytnäköistä, tämä on epäoikeudenmukaista, tämä on suorastaan vastuutonta politiikkaa. Tällaisen lyhytnäköisen politiikan seuraukset me maksamme myöhemmin moninkertaisesti niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin. Kaikkein kovimman laskun hallituksen kurjistavasta politiikasta maksavat kuitenkin maamme lapset ja nuoret, ja se maksetaan tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on kyllä tehnyt hyvin selviksi nämä arvovalintansa, jotka ovat kovin surullisia. Se maksattaa talous- ja työllisyyspolitiikkansa virheet kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla — vanhuksilla, vammaisilla, lapsilla — ja samalla todellakin pimittää näitä tietoja näistä uusista leikkauksista, vaikka vaaliuurnat jo koko ajan siellä ennakkoäänestyksessä täyttyvät ja vaikka todellakin luvattiin kertoa hyvissä ajoin ennen vaaleja niistä kohteista, mistä leikataan. Pääministeri lupasi avoimuutta ja rehellisyyttä, mutta mitä hallitus tekee? Piilotetaan edelleenkin näitä 100 miljoonan euron lisäleikkauksia ja lykätään niistä kertomista vaalien yli. Kyllä kansalaisilla pitäisi olla oikeus tietää, mistä vielä leikataan. Hallitus heikentää vammaispalveluja väittämällä, että niiden toteutuminen turvataan. Samalla se kuitenkin yrittää ikääntymisrajausta, joka on jo kahdesti todettu perustuslain vastaiseksi. Vammaisten oikeuksia ei voi rajata sen perusteella, minkä ikäisestä ihmisestä on kysymys. Entä lastensuojelu? Hallitus leikkaa lastensuojelusta ja pakottaa sosiaalityöntekijät venymään yhä enemmän. Mitä tämä oikeastaan käytännössä tarkoittaa? Sijoitettujen lasten turvallisuuden vaarantamista. Ja mitä muita palveluita vähennetään? Kuka lapsista ja nuorista jää ilman tarvitsemaansa apua? Näihin kysymyksiin hallitus ei ole antanut vastausta. Tämä lastensuojelulaitosten päivystyksestä säästäminen, josta ministeri Grahn-Laasonen kertoi kyselytunnilla, jäi ainakin itselleni aika tavalla epäselväksi. Ymmärsin, että kysymys on siitä, että kahden lähekkäin sijaitsevan lastensuojelulaitoksen yöpäivystys voidaan jollain tavalla yhdistää. Tämä kuulostaa todella kauhistuttavalta. Olen itse tehnyt pitkän työuran Pelastakaa Lapset ‑järjestössä, jolla esimerkiksi on palveluna lastenkoteja. Nytkö olisi sitten niin, että kahden lähekkäin sijaitsevan lastenkodin yöpäivystäjä voi olla välillä yhdessä yksikössä ja välillä toisessa? No, entäs jos joku näistä lapsista herää yöllä kovaan hätäänsä, on vaikka sairastunut tai mahdollisesti on jotain häirintää tai kiusaamista siellä lastenkodin lasten kesken? Mitä sitten tapahtuu? Kuka ottaa vastuuta siitä, mitä siellä yöllä tapahtuu? Kuka vanhempi haluaa jättää oman alaikäisen lapsensa nukkumaan ilman, että siellä on aikuista paikalla? Lastensuojelulapsilleko näin nyt aiotaan tehdä? Se kuulostaa aivan sydäntäsärkevän järkyttävältä. Vai onko siellä jotkut monitorit, jotka sitten valvovat, nukkuvatko lapset siellä, vai mitä tapahtuu? Lastensuojelulaitos on lapsille koti, ja sen toiminnan pitäisi olla siellä kodinomaista ja turvallista, niin että siellä on näillä lapsilla aina turvallinen olla. Vaikka yöllä heräisi, niin tietää, että turvallinen aikuinen on lähellä. No, entä sitten nämä vanhukset? Teknologian käyttäminen hoivan tukena on hyvä asia, mutta nyt tuntuu, että hallituksen mallissa se on keino leikata, ei niinkään parantaa palveluita. Korvataanko kotihoito tabletilla tai älylaitteella? Ja kuka auttaa silloin, kun ihminen tarvitsee läsnäoloa? Kuka pitää kädestä? Yksinäisyys on todella suuri ongelma koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Erityisen vaikeaa ja satuttavaa se on monille ikäihmisille. Jos nyt sitten hoitajat käyvät entistä harvemmin, niin myöskin tämä yksinäisyyden tunne tulee monien ikäihmisten osalta heikkenemään. Täällä on syytetty siitä, että me sosiaalidemokraatit emme kannattaisi näitä erilaisia digipalveluita, mutta voisin sanoa, että viime hallituskaudella meillä oli esitys näistä vanhusten kotiin tuotavista palveluista vuodelta 21, ja siellä oli mukana myöskin teknologian lisääminen. Olennainen asia on se, että me emme tehneet tätä esitystä leikkaamisen takia vaan me olimme varanneet tähän lakipakettiin noin 45 miljoonaa euroa rahoitusta. Ja siinä tärkeässä sijassa oli nimenomaan se, että tämän teknologian tarkoitus oli, että se hyödyttää hoitotyötä esimerkiksi niin, että asiakkaan ympärivuorokautinen turvallisuus voidaan taata, mutta kuitenkin pointtina ja aivan ehdoton periaate oli se, että näiden teknologisten ratkaisuiden pitää soveltua asiakkaan käyttöön niin, että ne lisäävät hänen osallisuuttaan eivätkä heikennä tosiasiallisesti palveluiden saatavuutta. Iso riski näiden teknologisten ratkaisuiden käytössä on, että esimerkiksi tämmöiset virtuaaliset käynnit eivät välttämättä aina sovi kaikille asiakkaille, esimerkiksi muistisairaille, niin kuin nyt on vaarassa käydä, ja silloin kysymys on siitä, että teknologisia ratkaisuja otetaan vain säästöjen takia eikä sen takia, että ne parantaisivat ikäihmisen hoitoa. [Tytti Tuppurainen: Hyvä puhe!]